Citizen Lewis

The Blues Brothers

Valmistusmaa Yhdysvallat
Ensi-ilta 1980
Ohjaus John Landis
Käsikirjoitus Dan Aykroyd
John Landis
Pääosissa John Belushi
Dan Aykroyd
Tuotanto Bernie Brillstein
George Folsey Jr.
David Sosna
Robert K. Weiss
Elokuvayhtiö Universal Pictures
Kesto 133 min
Kieli englanti
Budjetti 30 000 000 USD
Ikäraja Suomessa K-11
Jatko-osa(t) Blues Brothers 2000



The Blues Brothers on yhdysvaltalainen vuonna 1980 ilmestynyt John Landisin ohjaama komediaelokuva, jossa pääosia näyttelevät John Belushi ja Dan Aykroyd. Pääosahahmot kehittyivät Saturday Night Live -televisio-ohjelman sketseistä. Elokuvan musiikkia esittävät legendaariset rhytm and blues- ja soultähdet James Brown, Cab Calloway, Aretha Franklin ja Ray Charles. Yhdeksi The Blues Brothersin roolihahmoksi voidaan lukea myös elokuvan auto The Blues Mobile.

Kulttimaineeseen noussut elokuva kertoo parodisen tarinan kahden veljeksen yrityksestä pelastaa orpokoti sitä verorästien vuoksi uhkaavalta vararikolta. Jake ja Elwood Blues saavat tämän tehtävän itseltään Jumalalta. Pelastusyritys saa veljekset kokoamaan edesmenneen The Blues Brothers -yhtyeen uudelleen rahojen keräämiseksi.

Elokuva on kuvattu Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa.

Elokuvan jatko-osa Blues Brothers 2000 ei saanut vastaavaa suosiota kuin alkuperäinen. Blues Brothers 2000 oli tekijöidensä kunnianosoitus edesmenneen John Belushin muistolle.
VAROITUS: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.


Elokuvan juonenkäänteitä

Blueslaulaja "Joliet" Jake Blues (John Belushi) vapautuu ehdonalaiseen Jolietin vankilasta. Siviilivarusteet luovuttavana vankilavirkailijana nähdään vanha filmikonkari Frank Oz.

Jake ärsyyntyy, kun hänen veljensä Elwood (Dan Aykroyd) tulee hakemaan häntä vankilasta entisellä Mount Prospect -kaupungin poliisiautolla, vuoden 1974 Dodge Monacolla. Selitykseksi tähän Elwood kertoo vaihtaneensa edellisen Cadillacin mikrofoniin, ja osoittaakseen auton soveltuvan uudeksi Bluesmobiiliksi hän hyppää sillä avautuvan nostosillan yli.

Jälleennäkeminen orpokodin johtajan "Pingviinin" kanssa johtaa seikkailuun. Veljesten tavoite on kerätä 5 000 dollaria yhdentoista päivän aikana. Orpokodin talonmies Curtis (blueslaulaja Cab Calloway) neuvoo menemään tiettyyn kirkkoon kuuntelemaan sen pappia. Pojat tottelevat vaikka Jake rutisee vastaan.

Keinon rahan keräämiseksi Jake ymmärtää jumalanpalveluksessa: Jumala käskee kerätä yhteen vanhan The Blues Brothers -yhtyeen. Omaleimaisena soul-pappina nähdään itse James Brown ja kirkkokuoron solistina Chaka Khan.

Mutta jo kättelyssä Elwood on tyriä kaiken: punaista päin ajamalla pojat saavat virkaintoisen poliisiparin peräänsä. Syntyy takaa-ajo, joka katkeaa siihen että kaksikin poliisiautoa romuttuu yhdessä suuren kauppakeskuksen kanssa. Toisessa poliisiautossa on ajajana elokuvan ohjaaja John Landis.

Pojat majoittuvat Elwoodin kotiin eli rähjäiseen asuntohotelliin jatkuvasti liikennöivän rautatien vieressä. Salaperäinen nainen ([Carrie Fisher]) ammuskelee heidän peräänsä järeilläkin aseilla mutta pojat eivät edes huomaa. Aamuyhdeksältä juuri kun poliisit ovat aikeissa tulla huoneen ovesta läpi, nainen räjäyttääkin talon; pojat kiipeävät pölyisinä mutta naarmuitta tiilikasan alta ja lähtevät toteuttamaan missiotaan. Kolhuiset ja nolatut poliisit kömpivät raunioista ja luovuttavat - toistaiseksi.

Elwood sanoutuu irti työstään eli aerosolipurkittamosta ja bändin kasaus alkaa.

Viiden tärkeimmän jäsenen löytäminen on helppoa: he ovat ravintolayhtye ja luopuvat mieluusti moisesta vanhojen aikojen vuoksi - ja koska he ovat sen velkaa: Jake joutui vankilaan ryöstettyään huoltoaseman jotta voisi maksaa poikien laskut.

Matkalla tapaamaan kahtakin tärkeää bändin jäsentä pojat hajottavat Illinoisin natsien mielenosoituksen saaden nämä lippuineen päivineen loikkaamaan sillalta jokeen - mikä herättää sivustakatsojissa ääretöntä riemastusta; natsijohtaja (Henry Gibson) saa suorastaan vesikauhukohtauksen ja uhkaa tappaa veljekset.

Suvantona nähdään katubändi, jonka kitaristi/solistina loistaa itse John Lee Hooker - elokuvan muusikoista eräs nimekkäimpiä.

Tämäkään tapaaminen ei aivan heti suju: kitaristi Matt Murphyn vaimo, Soul Food -kahvilan omistaja (Aretha Franklin) ei pidä ajatuksesta, ja tuo ajatuksensa ilmi mahtavalla laulutulkinnalla Think! - mutta Matt heittää esiliinan päältään, ottaa kitaransa ja lähtee poikien mukaan - ja vaimo tuiskaisee perään haikailevalle tiskaaja/saksofonisti Blue Loulle että menköön sitten tämäkin!

Hovimestariksi ryhtynyt trumpetisti Mr Fabulous (Alan Rubin) antaa periksi kovan kiusaamisen jälkeen - ja näin homma on hoidossa.

Soittimetkaan eivät ole ongelma: Ray´s Music Exchance -liike (Ray Charles) myy soittimet luotolla - kun ensin soitetaan vakuuttava, puoli kaupunginosaa tanssimaan saava yhteisnumero kaupassa.

Kun yhtye on jälleen koossa ensimmäinen esitys menee vikaan: kantribunkkerin omistaja Bob (Jeff Morris) ei aiokaan maksaa palkkiota vaan vänkää että poikien on maksettava hänelle; hän ensin tarjoaa avokätisesti näille olutta ja ilmoittaakin lopuksi että olut maksaakin enemmän kuin soittopalkkio! Kaiken huipuksi paikalle pölähtänyt kateellinen teksasilaisista punaniskoista koottu kantribändi The Good ol´ boys (DVD-tekstityksessä Kunnon Hempat, tarkempi käännös Hyvät vanhat pojat) ryhtyy vainoamaan veljeksiä.

Erityisen kiukkuinen on kantribändin kuski/laulaja Tucker McElroy (Charles Napier). Takaa-ajo Bobin autolla tosin päättyy kolariin veljeksiä kauppakeskuksessa vainonneen poliisiauton ja vesipostin kanssa - hienot lehmipoikapuvut rähjääntyvät pahoin! Poliisit ovat todella kiukkuisia bluesveljesten karattua taas heiltä kun lehmipojat kohelsivat tielle!

Ja niin kuin ei tässä olisi tarpeeksi, salaperäinen nainen eli Jaken entinen morsian - jonka tämä aikoinaan hylkäsi alttarille - alkaa vainota heitä toinen toistaan järeämmillä aseilla - rynnäkkökivääristä liekinheittimeen!

Lopulta Jake ja Elwood löytävät vanhan managerinsa ja saavat tämän hankkimaan heille kyllin tilavan ja siis tuottoisan esiintymispaikan; pojat mainostavat itse - tehokkaasti.

Poikia saa tosin odottaa lavalle - mutta Curtis pelastaa tilanteen tulkitsemalla avauksena todella mukaanvievästi vanhan bluesklassikon "Minnie the Moocher".

Tällä välin Elwood keksii punaniskojen auton ja suihkuttaa erikoiskovaa liimaa sen kaasupolkimeen ympäriinsä.

Jake ja Elwood pääsevät lavalle; aluksi pahaenteisen hiljainen tunnelma repeääkin miltei heti mahtimenestykseksi - vaikka yleisön joukossa ovat niin pesäpallomailoin aseistetut punaniskat kuin kymmenittäin poliiseja. Johtava poliisi (John Candy) joka on salavihkaa poikien fani, pysyy mukana tunnelmassa mutta punaniskat muuttuvat hetki hetkeltä raivomman näköisiksi: miksi he eivät menesty noin!

Mahtiesityksensä johdosta Jake ja Elwood saavat levytyssopimuksen ennakkomaksuksi 10 000 dollaria. Levypomokaan ei pidä poliisien paikallaolosta ja auttaa pojat takatietä ulos; entinen kostonhimoinen morsian tosin ammuskelee mutta Jake lirkuttelee häneltä jalat alta.

Siitä alkaa huima pakomatka Illinoisin poliisivoimien, natsien ja The Good Ol' Boys -yhtyeen saartorenkaasta kohti Illinosin verotoimistoa Chigacossa.

Elwoodin liiman johdosta Tuckerin saapas juuttuu kaasupolkimeen - ja poljin pohjaan! Punaniskojen auto päätyy ohjauskyvyttömänä veteen ja tunnelma on kovin vaisu hienojen asujen taas kastuttua:

»Ja sinä pidät turpasi kiinni!»

tuiskaisee perin juurin nolattu Tucker vieressään istuneelle, läpikastuneelle Bobille.

Pakomatkalla lukuisat poliisiautot romuttuvat taka-ajon seurauksesta sekä natsipomo apureineen taittaa niskansa; ja lopuksi matkan päätteeksi Jake ja Elwood saavat peräänsä myös kansalliskaartin ja pelastusviranomaiset.

Matka päätyy verotoimistoon kymmenien aseistettujen miesten saartamana kädessä kuitti orpokodin verorästeistä. Maksun kuittaavana verovirkailijana nähdään elokuvaohjaaja Steven Spielberg.

Elokuvassa olikin tuohon mennessä romutettu ennätysmäärä autoja koskaan: 60 autoa romuksi yhden kohtauksen yhteydessä.


Elokuvan The Blues Brothers -yhtye:
John Belushi – "Joliet" Jake Blues, laulu
Dan Aykroyd – Elwood Blues, huuliharppu ja laulu
Steve Cropper – Steve "the Colonel" Cropper, rytmikitara ja taustalaulu
Donald "Duck" Dunn – Donald "Duck" Dunn, bassokitara
Murphy Dunne – Murphy "Murph" Dunne, piano ja kosketinsoittimet
Willy Hall – Willy "Too Big" Hall, rummut
Tom Malone – Tom "Bones" Malone, pasuuna, saksofoni ja taustalaulu
Lou Marini – "Blue Lou" Marini, tenorisaksofoni ja taustalaulu
Matt "Guitar" Murphy – Matt "Guitar" Murphy, soolokitara
Alan Rubin – Alan "Mr. Fabulous" Rubin, trumpetti ja taustalaulu

Pääosa näistä muusikoista on legendaarisia studiomuusikoita, joiden soittoa on kuultu jo 60-luvulta alkaen satojen eri artistien taustalla; mm. Steve Cropper soitti kauan kuuluisassa The Booker T. & The M.G:s -yhtyeessä; tunnetuin levytys lienee hitti Green onions.

Kulttielokuva

The Blues Brothers -elokuva sai kulttielokuvan aseman pian ensiesityksensä jälkeen. Elokuvan merkittäviin saavutuksiin liittyvät R&B- ja soul-musiikin tuominen uudelleen tavallisille musiikinkuulijoille elokuvan keinoin. Mainittakoon, että James Brown ja Aretha Franklin saivat uuden alun urallensa tämän elokuvan avulla

Lähettänyt Lewis klo 15:31 |