Citizen Lewis

James Dean, hänen isänsä Winton Dean, ammatiltaan hammasteknikko, ja äitinsä Mildred Dean (o.s. Wilson), asuivat Indianan osavaltiossa Marionissa, kunnes isä sai siirron Los Angelesiin Kaliforniaan Jamesin ollessa viisivuotias. Perhe asui siellä neljä vuotta, kunnes Mildred sairastui ja kuoli. Deanin on väitetty käyttäneen tapausta Eedenistä itään -elokuvan äiti-poika-suhdetta käsitteleviä kohtauksia näytellessään. Äidin kuoleman jälkeen hän palasi tätinsä ja setänsä omistamalle maatilalle Indianaan.

Valmistuttuaan high schoolista hän palasi Kaliforniaan ja jatkoi opiskelua Santa Monica Junior Collegessa ja Kalifornian yliopistossa. Dean aloitti näyttelemisen James Whitmoren ryhmässä. Hän esiintyi tv-mainoksissa, lavalla sekä statistina elokuvissa. Talvella 1951 Dean muutti New Yorkiin luomaan uraa vakavana näyttelijänä. Hän esiintyi seitsemässä tv-show'ssa, kunnes sai pienen roolin Broadway-näytelmässä See the Jaguar.

Hänet hyväksyttiin Actors Studioon, kuuluisaan teatterikouluun, jossa opiskelivat myös Marlon Brando, Julie Harris, Arthur Kennedy ja Mildred Dunnock. Deanin kiinnostus Actors Studiota kohtaan kuitenkin loppui pian. Dean työskenteli Arthur Kennedyn kanssa See the Jaguar-näytelmässä, ja myöhemmin Julie Harrisin kanssa elokuvassa Eedenistä itään. Saatuaan osan Jim Starkina elokuvassa Nuori kapinallinen (1955) Dean muutti Hollywoodiin.

Elokuvan Eedenistä itään menestystä Dean juhlisti ostamalla itselleen ensimmäisen Porschensa, 356 Speedsterin [1]. Hän aloitti Nuoren kapinallisen kuvaukset heti tämän jälkeen. Kuvausten loputtua hän teki elokuvan Jättiläinen. Se jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen. Vähän yli vuodessa, kolmen pääosan jälkeen, James Deanista tuli ihailtu.

Jättiläisen kuvausten loputtua James Dean keskittyi uuteen harrastukseensa autourheiluun. Perjantaina 30. syyskuuta 1955 hän lähti ajamaan 28-vuotiaan mekaanikkonsa Rolf Wütherichin kanssa avomallisella hopeanvärisellä Porsche 550 Spyder -urheiluautollaan kohti Salinasia tarkoituksenaan osallistua kaupungin lentokentällä pidettäviin kisoihin. Perässä ajoivat Bill Hickman ja valokuvaaja Sanford Roth myöskin Deanin omistamalla Ford Country Squire -farmariautolla, joka hinasi Spyderia varten tarkoitettua traileria. Dean halusi kuitenkin ajaa itse, jotta saisi tuntumaa hiljattain ostamaansa autoon . Perillä Rothin oli määrä tehdä kilpa-ajosta innostuneesta elokuvatähdestä kuvareportaasi. Dean oli tuolloin ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi suorituksistaan elokuvissa Eedenistä itään ja Jättiläinen.

Nelikko lähti Los Angelesista matkaan 13.30, mutta 15.30 iltapäivällä Bakersfieldin lähellä poliisipartio pysäytti heidät ja sakotti ylinopeudesta - Dean oli ajanut 65 mailia 55 nopeusrajoitusalueella ja vetoauto oli ylittänyt 45 maiilia ajoneuvokohtaisen rajoituksen. Matkalla Dean ohitteli uhkarohkeasti perjantairuuhkan vastaantulijoista välittämättä, ja Bill Hickman neuvoi häntä keventämään kaasujalkaa.

Myöhemmin jätettyään Hickmanin ajaman Fordin kauas taakseen Dean pysähtyi ja tankkasi Blackwell's Cornerissa Lost Hillsissä. Vähän ennen iltahämärää Dean saavutti Polinon harjanteen valtatiellä 466 (nykyään 46), jonka jälkeen alkoi pitkä loiva, välillä kumpuileva suora alas länteen kohti auringonlaskua. Lähestyessään Cholamen taajamaa hän ohitti vielä erään auton, jonka oli väistettävä pientareelle . Kohta ohituksen jälkeen vastakkaisesta suunnasta tullut 1950-mallinen Ford Custom Tudor coupé yllättäen kääntyi vasemmalle hänen autonsa eteen tarkoituksenaan jatkaa pohjoiseen Fresnoon valtatietä 41 pitkin. Dean tuskin oli havainnut risteystä, sillä sitä ei ollut merkitty kunnolla . Hän yritti välttää onnettomuuden väistämällä oikealta, mutta osui Fordin vasempaan etukulmaan. Törmäyksen voimasta Porsche lensi ulos tieltä ja pysähtyi puhelintolppaan pellon laidan piikkilanka-aidalle. Ford kiepsahti ympäri 180 astetta jääden länteen vievälle kaistalle poikittain. Deanin matkatoveri Wütherich lensi autosta tielle ja loukkaantui vakavasti, mutta selviytyi. Dean jumittui jaloistaan romuttuneeseen Porscheensa niska murtuneena pää matkustajan puolelle rotkahtaneena. Hän oli kuolemassa, kun Hickman ja Roth tulivat onnettomuuspaikalle 5–10 minuuttia myöhemmin. Ohikulkumatkalla ollut sairaanhoitaja Annabele Coombes havaitsi vielä heikon pulssin. Myöhemmin Hickman sanoi todistaneensa Deanin päästävän viimeisen henkäyksensä. Heidät vietiin ambulanssilla Paso Roblesin War Memorial Hospital -sairaalaan, jossa James Dean todettiin kuolleeksi kello 17.59.

Eteen kääntynyttä Fordia ohjannut 23-vuotias opiskelija Donald Turnupseed sai vain lieviä vammoja. Hän liftasi paikalta Tulareen, jonne oli ollut matkalla vanhempiensa luokse. Paikallinen oikeus vapautti hänet kaikesta vastuusta, koska katsoi, että elokuvatähti oli ajanut ylinopeutta. Turnupseedin elämä ei silti koskaan palannut entiselleen, sillä tapahtuneen painolasti, fanaattiset Deanin ihailijat ja jatko-oikeuskäsittelyt piinasivat häntä koko loppu elämän.

Vasta paljon myöhemmin on voitu tietokonesimuloinnilla osoittaa, että Dean ei onnettomuushetkellä ylittänyt 60 mailin nopeutta. On mahdollista, että auringonlaskun viimeiset säteet tai alkava hämärä peittivät erittäin matalan hopeanvärisen Porschen näkyvistä. Toinen teoria on, että Turnupseed luuli olevansa etuajo-oikeutettu, koska Y-risteyksessä, jossa hän kääntyi valtatielle 41 kohti Fresnoa, tie jatkui lähestulkoon suoraan. Nykyään risteys on turvallisempi kuin 1955, sillä valtatietä on levennetty ja risteystä selkeytetty.

1977 Cholamen postitoimistoa vastapäätä pystytettiin japanilaisen liikemiehen lahjoittama muistomerkki, jonka muistolaatassa on lainaus Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssistä: "What is essential is invisible to the eye".

Joe Hyams kuvailee kirjoittamassaan elämäkertakirjassa James Deania näin:

Ei ole yksinkertaista selitystä sille, miksi hänestä on tullut niin merkittävä niin monelle ihmiselle nykyään. Ehkä siitä syystä, että hänellä oli näytellessään näkemyksellinen kyky ilmaista toiveita ja pelkoja, jotka ovat osa jokaisen nuoren ihmisen elämää. Jollain ihmeellisellä tavalla hän onnistui dramatisoimaan ne kysymykset, jotka jokainen nuori ihminen jokaisessa sukupolvessa joutuu selvittämään.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Hieman kumarassa ja kädet taskuissa seisova nuori mies katse kaukaisuuteen suunnattuna, yllään farkut, valkoinen t-paita ja punainen nailontakki. Huulilla roikkuu veltosti Chesterfieldsavuke. Nuori kapinallinen. Legenda. James Byron Dean.

Paul Alexander on James Dean -elämäkerrassaan lähtenyt murtamaan tämän kapinallisuuden perikuvan ja 1950-luvun nuorison vapaudenkaipuun ruumiillistuman elämänkaareen liittyviä myyttejä. Tarinaa kuljetetaan luontevasti, ymmärtävästi ja taustatapahtumia selvittäen eteenpäin. Tähtikultin takaa paljastetaan nuorisoidolin kiihkeä, salattu ja usein yksinäinenkin arkielämä. Meidän päiviimme asti Jimmie Deanin homoseksuaalisuus on ollut sivuutettu puheenaihe. Tässä kirjassa hänestä muotoutuu äärimmäisen herkän, lahjakkaan ja kunnianhimoisen ihmisen muotokuva, joka yksityiselämässään ei koskaan löytänyt tasapainoa itsensä ja muiden ihmisten asettamien vaatimusten välillä. Valkokankaalla hän ruumiillisti väkevästi aikansa nuorison tuntoja ja sai aikaan ennennäkemättömän liikehdinnän ja oman nuorisokult-tuurin muodon, diinareiden, syntymisen. Vaikutukset levisivät Yhdysvalloista kautta maailman nopeasti.

Karu lapsuus

James Dean syntyi helmikuun 7. päivä vuonna 1931 Marionissa Indianassa, mutta jo vuoden kuluttua perhe muutti läheiseen Fairmountin pikkukaupunkiin, joka on tänä päivänä Dean-kultin keskuspaikka. Sinne tämä jo 24-vuotiaana liikenneonnettomuudessa traagisesti menehtynyt legenda on myös haudattu. Jamesin lapsuus oli melkoisen onneton, äiti kuoli syöpään lapsen ollessa 9-vuotias ja isä Winton antoi Jamesin isovanhempien huostaan. Äiti oli ollut pojalle todella rakas, isä jäi etäiseksi ja vieraaksi.

Isovanhempien luona maalla poika eli mukavaa maalaiselämää tavallisen nuorukaisen tavoin. James urheili, maalasi, luki paljon ja ajeli moottoripyörällään pitkin peltoja. Näytteleminen oli kuitenkin kaikista palavin intohimo alusta alkaen. Tästä syystä Jamesia myös kiusattiin koulussa. Wesleyläisen seurakunnan pastori James DeWeerd kannusti kuitenkin nuorukaista näyttämölle, hänen kanssa Dean myös koki ensimmäiset seksuaaliset kokemuksensa.

Isänsä painostuksesta James aloitti lakiopintonsa Kaliforniassa Santa Monican City Collegessa, sivuaineiksi hän kuitenkin valitsi teatterihistorian ja näyttelijäntyön alkeet. Pian hän vaihtoi koulua UCLA:an, koska siellä pystyi opiskelemaan paremmin näyttämöaineita. Pian hän muutti asumaan ystävänsä Bill Bastin kans-sa ullakkohuoneeseen ja myöhemminkin James sai aina tukea ja turvaa Billin luota. Ystävykset alkoivat luoda suhteita läheisen Hollywoodin elokuvaguruihin, ja niin aloitteleville nuorille naisille kuin miehillekin se kävi helpoiten sängyn kautta. Julkisesti kukaan ei kuitenkaan tunnustanut homouttaan tai biseksuaalisuuttaan. Pian Jamesille tarjottiin jo pienehköjä tv-eloku-varooleja, hän lähti kouluttamaan itseään New Yorkiin kuuluisaan Actors Studioon Elian Kazanin ja Lee Strasbergin stanislavskilaiseen oppiin. Nuorukaisen lahjakkuus huomattiin jo pian ja hän koulutti itseään samanaikaisesti myös muilla taiteen alueilla käymällä mm. Eartha Kittin tanssitunneilla ja opiskelemalla bongorumpujen ja pianon soittoa sekä maalaustaiteita.

Julkisuushetero

Yksityiselämässään Dean eli hillittömästi homosuhteesta toiseen ja käytti vaikutusvaltaisia elokuva-alan miehiä häikäilemättä hyväkseen. Myöhemmin suurten elokuvarooliensa kuvausten aikaan tuottajat ja mainosihmiset halusivat yhdistää nousevan tähden huhujen estämiseksi milloin Natalia Woodin, Ursula Andressin tai Elisabeth Taylorin nimeen. Tosiasiallisesti nämä naiset olivat lähinnä platonisen rakkauden ja ystävyyden kohteita Deanille. Miehiset ihastukset tarjosivat hänelle seksuaalisen purkautumisen kohteen satunnaisia naissuhteita paremmin.

James Dean oli Alexanderin mukaan ensimmäinen postmoderni näyttelijä, hän pyrki romuttamaan perinteisen näyttelijäntyylin ja keskittyä jokaiseen hetkeen ainutlaatuisena tapahtumana. Deanin näytteleminen on näiden hetkien keskeytymätöntä ja intensiivistä jatkumoa. Siinä juuri oli hänen ilmaisuvoimansa salaisuus, johon muut eivät ole pystyneet hänen jälkeensä.

James Dean muistetaan kolmesta suuresta elokuvastaan; Kazanin ohjaamasta "Eedenistä itään" (1955), Nicholas Rayn "Nuori kapinallinen" (1955) sekä George Stevensin "Jättiläinen" (1956). Tähti itse ennätti näkemään ensi-illassa vain ensimmäisen filmin ennen kohtalokasta syyskuun 30. päivää vuonna 1955. Dean ohjaama Porsche Spyder 550 eli "Pikku äpärä" rusentui peltiläjäksi klo 17.45 teiden 466 ja 41 risteykseen. Dean oli mekaanikkonsa kanssa matkalla kilpa-ajoihin, kun nuoren miehen ohjaama Ford kääntyi risteyksessä suoraan eteen. Harmaa ajovaloitta ja ylinopeutta ajanut Porsche sekä iltahämärä eivät antaneet vastaantulijalle aikaa ehkäistä onnettomuutta. Uransa parhaassa nousujohteessa ollut nuorukainen menehtyi välittömästi. Kultti alkoi välittömästi muuttua legendaksi, kuten mm. Elvikselle, Marilynille ja John Lennonille kävi myöhemmin.

Lähettänyt Lewis klo 21:14 |