Citizen Lewis

Marilyn Monroe (1. kesäkuuta 1926 Los Angeles, Kalifornia Yhdysvallat – 5. elokuuta 1962 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä. Hänen oikea nimensä oli Norma Jeane Mortenson, mutta hän käytti äitinsä tyttönimeä Baker ja kutsui itseään Norma Jeane Bakeriksi ennen kuin otti taiteilijanimekseen Marilyn Monroen.

Monroe on kaikkien aikojen tunnetuimpia filmitähtiä. Hänestä tuli lyhyen uransa aikana kansainvälinen seksisymboli ja hän sai tunnustusta myös näyttelijäntaidoistaan.

Ura

Monroe työskenteli 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa Hollywoodissa mallina. Hän sai ensimmäiset osansa statistina elokuvissa Scudda Hoo! Scudda Hay!! (1948) ja Dangerous Years (1949). Merkittäviä sivuosia olivat Asfalttiviidakko (1950), Kaikki Eevasta (1951), Purkaus yössä (1951) ja Rakas, minä nuorrun (1952). Ensimmäisen pääroolinsa koko illan filmissä hän sai vuonna 1952 elokuvassa Draama hotellissa. Vaikka Monroen suoritusta kiitettiin, elokuvan menestys jäi vaatimattomaksi.

Supertähti Monroesta tuli vuonna 1953, kun hän esiintyi psykopaattisena vamppina Henry Hathawayn film noir -draamassa Niagara. Samana vuonna valmistuneet komediat, Howard Hawksin Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja Jean Negulescon Kuinka miljonääri naidaan, sinetöivät hänen asemansa yhtenä ajan valovoimaisimmista filmitähdistä. Seuraavat kahdeksan vuotta Monroe esiintyi pääosassa useissa elokuvahistorian klassikoissa kuten Kesäleski (1955), Bussipysäkki (1956), Prinssi ja revyytyttö (1957), Piukat paikat (1959) ja Sopeutumattomat (1961).
1950-luvun puolivälissä Monroe opiskeli New Yorkissa näyttelemistä Lee Strasbergin johtamassa The Actors Studiossa. Vuonna 1956 hän perusti oman Marilyn Monroe Productions -tuotantoyhtiönsä. Nämä uravalinnat olivat sen ajan Hollywood-tähdelle poikkeuksellisia.

Monroen vastanäyttelijöitä olivat muiden muassa Cary Grant, Clark Gable, Laurence Olivier, Lauren Bacall, Montgomery Clift ja Tony Curtis. Monroen ohjaajiin lukeutuivat esimerkiksi John Huston, Howard Hawks sekä Billy Wilder.

Monroe tuli tunnetuksi myös lauluistaan. Hänen kuuluisimpia esityksiään ovat "Diamonds Are a Girl's Best Friend" elokuvasta Herrat pitävät vaaleaveriköistä sekä Piukat paikat -elokuvan "I Wanna Be Loved By You". Vuonna 1954 hän kävi konsertoimassa sotilaille Koreassa, ja 1962 hän lauloi syntymäpäivälaulun "Happy Birthday, Mr. President" Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedylle.

Monroelle myönnettiin useita Golden Globe -palkintoja. Vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet vuosisadan kuudenneksi tärkeimmäksi naisnäyttelijäksi. Hän sai italialaisen David di Donatello -patsaan sekä ranskalaisen Crystal Star Awardin elokuvasta Prinssi ja revyytyttö (1957). Suomessa Apu-lehden yleisöäänestyksessä 1997 Monroe valittiin kaikkien aikojen merkittävimmäksi Hollywood-tähdeksi.

Tähtikuva

Monroen tähtikuvaan kuuluu traaginen yksityiselämä: epäonninen lapsuus, haparoivat miessuhteet, ammatillinen epävarmuus ja salaperäinen kuolema. Vaikka Monroe oli koko maailman palvoma tähti, yksityiselämässään hän oli onneton. Monroe kärsi mielenterveysongelmista ja heikosta itsetunnosta. Hän halusi lapsen, mutta hänen raskautensa päättyivät keskenmenoon. Monroe sai ainakin kaksi keskenmenoa, mikä aiheutti hänelle masennusta. Hänen epävarmuutensa vaikeutti hänen työskentelyään ja ihmissuhteitaan.

Monroesta on kuolemansa jälkeen tullut Elvis Presleyn ja James Deanin veroinen myytti, ja hänestä lienee kirjoitettu enemmän elämäkertakirjoja kuin kenestäkään muusta lähihistorian henkilöstä. Hänen vaikutustaan naiskuvaan ja länsimaiseen filmitähtikulttiin pidetään merkittävänä. Häntä pidetään myös vedenjakajana vanhan ajan tähtikuvan sekä myöhemmän arkisemman tähtikuvan välillä. On sanottu, että Monroe rakensi 1950-luvun murroskaudessa olevaan länsimaailmaan uudenlaisen seksisymbolin mallin, joka oli yhtä aikaa eteerinen ja inhimillinen. Hänen asemansa pop-ikonina onkin vaikuttanut muun muassa Andy Warholin ja Madonnan taiteeseen.

Monroe oli naimisissa kolme kertaa, merisotilas Jim Doughertyn, baseballtähti Joe DiMaggion ja näytelmäkirjailija Arthur Millerin kanssa. On sanottu, että Marilyn olisi aikonut mennä uudelleen naimisiin Joe Dimaggion kanssa, mutta ehti kuolla ennen sitä.
Kuolema

Monroe kuoli 36-vuotiaana Los Angelesissa unilääkkeiden yliannostukseen. Hänet löysi kuolleena hänen siivojansa. Viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin itsemurha. Hänen kuolemaansa liittyy runsaasti spekulaatioita ja salaliittoteorioita, joihin on kytketty lukuisia vaikutusvaltaisia henkilöitä, kuten Kennedyn veljekset. Jotkut elämäkertakirjailijat pitävät tapausta murhana. Toiset taas ovat väittäneet Monroen saaneen yliannostuksen vahingossa.

Elokuvat
Dangerous Years (1947)
Scudda Hoo! Scudda Hay! (1948)
Ladies of the Chorus (1948)
Sardiinimysteerio (Love Happy) (1949)
Sheriffin tytär (A Ticket to Tomahawk) (1950)
Asfalttiviidakko (The Asphalt Jungle) (1950)
Kerskuri (The Fireball) (1950)
Kaikki Eevasta (All About Eve) (1950)
Right Cross (1950)
Home Town Story (1951)
Ikuisesti nuori (As Young as You Feel) (1951)
Love Nest (1951)
Laittomasti naimisissa (Let's Make It Legal) (1951)
Purkaus yössä (Clash by Night) (1952)
We're Not Married! (1952)
Draama hotellissa (Don't Bother to Knock) (1952)
Rakas, minä nuorrun (Monkey Business) (1952)
Neljä helmeä (O. Henry's Full House) (1952)
Niagara (1953)
Herrat pitävät vaaleaveriköistä (Gentlemen Prefer Blondes) (1953)
Kuinka miljonääri naidaan (How to Marry a Millionaire) (1953)
Joki, jolta ei ole paluuta (River of No Return) (1954)
Rytmiä veressä (There's No Business Like Show Business) (1954)
Kesäleski (The Seven Year Itch) (1955)
Bussipysäkki (Bus Stop) (1956)
Prinssi ja revyytyttö (The Prince and the Showgirl) (1957) (myös tuottaja)
Piukat paikat (Some Like It Hot) (1959)
Lemmenloukku (Let's Make Love) (1960)
Sopeutumattomat (The Misfits) (1961)
Something's Got to Give (1962) (keskeneräinen)

Levytykset

Marilyn Monroe laulaa laulun Diamonds Are a Girl's Best Friend elokuvassa Herrat pitävät vaaleaveriköistä.
Every Baby Needs a Da-Da-Daddy (1949)
Anyone Can Tell I Love You (1949)
Ladies of the Chorus (1949)
Kiss (1953)
When Love Goes Wrong Nothing Goes Right (Jane Russellin kanssa) (1953)
Bye Bye Baby (1953)
Two Little Girls from Little Rock (Jane Russellin kanssa) (1953)
Diamonds Are a Girl's Best Friend (1953)
A Fine Romance (1953)
Do It Again (1953)
You'd Be Surprised (1954)
A Man Chases a Girl (Donald O'Connorin kanssa) (1954)
Heat Wave (1954)
After You Get What You Want You Don't Want It (1954)
She Acts Like A Woman Should (1954)
River Of No Return (1954)
I'm Gonna File My Claim (1954)
Down in the Meadow (1954)
One Silver Dollard (1954)
That Old Black Magic (1956)
I Found a Dream (1957)
Some Like It Hot (1959)
Running Wild (1959)
I Wanna Be Loved By You (1959)
I'm Through with Love (1959)
Specialization (Frankie Vaughanin kanssa) (1960)
My Heart Belongs to Daddy (1960)
Let's Make Love (Yves Montandin ja Frankie Vaughanin kanssa) (1960)
Incurably Romantic (Montandin ja Vaughanin kanssa) (1960)

Palkintoja
1954 Golden Globe: World Film Favorite
1957 Golden Globe -ehdokkuus: paras naispääosa komediassa tai musikaalissa (Bussipysäkki)
1958 David di Donatello (Italia): Golden Plate (Prinssi ja revyytyttö)
1958 Crystal Star Award (Ranska): paras ulkomaalainen naisnäyttelijä (Prinssi ja revyytyttö)
1960 Golden Globe: paras naispääosa komediassa tai musikaalissa (Piukat paikat)
1962 Golden Globe: World Film Favorite

Elämäkertoja
Monroe, Marilyn: Nuoruuteni, suom. Tutteli Lindberg, Otava 1975. (Teos on toimittaja Ben Hechtin haamukirjoittama).
Alanen, Antti: Marilyn – alaston naamio: Marilyn Monroen elokuvat, Suomen elokuva-arkisto ja Edita, 1992.
Summers, Anthony: Jumalatar Marilyn Monroe, suom. Risto Mäenpää, WSOY, 1988.
Spoto, Donald: Marilyn Monroe, suom. Raija Mattila ja Jaana Lahtinen, Tammi, 1993.
Churchwell, Sarah: Marilyn Monroen monta elämää, suom. Inka Parpola, Ajatus Kirjat, 2006.







Piukat paikat
1900-luvun seksikkäimmän naisen syntymästä tuli 1.6.2006 kuluneeksi 80 vuotta.
Henry Hathawayn Niagaran (1953) kuohuvat tunnelmat eivät liittyneet ainoastaan putouksien raivoaviin vaahtopäihin. Supertähteyden kynnyksellä Marilynin femme fatale vetää vertoja majesteetillisen miljöön Technicolor-lumolle. Seksipommi Rose Loomis punoo juonia murhatakseen neuroottisen aviomiehensä (Joseph Cotten). Häämatkalaiset (Jean Peters ja Casey Adams) tempautuvat tahtomattaan mustasukkaisuusdraaman kurimukseen.

Niagara © SEA

Niagara © SEA
Menestys innosti Fox-yhtiötä muuttamaan Herrat pitävät vaaleaveriköistä (1953) -komediaa koskevia suunnitelmiaan. Oikeudet Anita Loosin romaaniin oli alun perin hankittu Betty Grablea, "miljoonan dollarin sääriparia", silmälläpitäen. Kalliin pin up -tytön paikalle ja Jane Russellin aisapariksi kiinnitettiin Marilyn, jonka miljonäärejä metsästävästä Lorelei Leestä on muodostunut yksi pop-kulttuurin keskeisimmistä ja jäljitellyimmistä ikoneista. Howard Hawksin seksikkään suhdekarusellin kruunaa Marilynin soolo "Diamonds are A Girls Best Friend".
Vielä samana vuonna valmistui Jean Negulescon samanhenkinen komedia Kuinka miljonääri naidaan (1953). Likinäköinen, höpsö Marilyn osoittaa pistämättömät komediennen kykynsä Lauren Bacallin ja Betty Grablen rinnalla tarinassa, jossa tyttötrio yrittää kalastaa käsipuoleensa rikkaat sulhasmiehet. Vitseissä viitataan tähtien tosielämään: Bacallin Schatze kertoo olevansa hulluna "siihen Afrikan kuningattaren (1951) vanhaan mieheen" eli Humphrey Bogartiin, Grablen Loco puolestaan ei tunnista Harry Jamesin (=Grablen aviomies) äänilevyä.
Joki jolta ei ole paluuta (1954) sijoittuu vuoteen 1875, kiihkeisiin kultakuumeen aikoihin. Marilyn on saluunalaulajatar, joka joutuu luonnon armoille vankilasta vapautuneen leskimiehen (Robert Mitchum) ja tämän pikkupojan (Tommy Rettig) kanssa. Otto Premingerin rutiiniohjauksen parasta antia ovat Marilynin laulamat One Silver Dollar, I'm Gonna File My Claim, Down in the Meadow sekä kaihoisasti tunnelmoiva nimikappale.

Kuinka miljonääri naidaan © SEA

Kuinka miljonääri naidaan © SEA
Walter Langin ohjaama Rytmiä veressä (There's No Business Like Show Business, 1954) tarjosi tähdelle aikaisempia vaatimattomamman roolin. Pääosaan nousee vaudevilleperhe "Viisi Donahueta", jonka sydäntä, Molly-äitiä, esittää Broadway-musikaalin rautarouva Ethel Merman. Donald O'Connor esiintyy perheen levottomana mutta lahjakkaana vesana, joka rakastuu tähdenalkuun, Marilyniin. Monroe nostattaa sykettä hehkuvalla Heat Wave -numerolla.
Marilynin seksisymboli-legendan huipentuma on Kesäleski (The Seven Year Itch, 1955), jopa siinä määrin, ettei tähdelle ole annettu edes roolinimeä. Viettelytaitojaan verestävän Richard Shermanin (Tom Ewell) yläkerran naapuri on krediittitiedoissa pelkkä "the Girl". New Yorkin Manhattanilla, tarkemmin Lexingtonin ja 52. kadun kulmassa kuvattu hameenhelmojen hulmautus on paitsi Billy Wilderin elokuvan myös yksi koko elokuvahistorian kuuluisimmista kuvista.
Bussipysäkki (1956) antoi Marilynille yhden hänen uransa parhaimmista rooleista. Kotitilaltaan isänsä kanssa rodeoon saapunut juntti Bo (Don Murray) saa päähänsä kesyttää itselleen blondin tamman, kapakkalaulaja Cherien tämän vastusteluista huolimatta. William Ingen näytelmään perustuvan elokuvan ohjasi Joshua Logan, joka – Actors Studiossa opiskelleen Marilynin tavoin – oli innostunut stanislavskilaisesta metodinäyttelemisestä. Monroen herkkä roolityö kehnona kapakkaesiintyjänä on klassikko jo itsessään.
Terence Rattiganin näytelmään pohjautunut Prinssi ja revyytyttö (1957) yhdisti kaksi ääripäätä, näyttämön kuninkaan, Laurence Olivierin ja valkokankaan povikuningattaren, Marilynin. Olivier on Yrjö V:n kruunajaisiin Lontooseen saapunut Karpatian prinssi, joka iskee silmänsä nuoreen näyttelijättäreen. 30-vuotias Marilyn on kauneimmillaan Elsie Marinan roolissa, jonka valovoimaisuuden rinnalla ohjaaja-näyttelijä vaikuttaa jokseenkin pökkelöltä.

Kesäleski © SEA

Kesäleski © SEA
Billy Wilderin screwball-klassikko Piukat paikat (Some Like It Hot, 1959) osoitti, että vain mies dragissa saattaa vetää vertoja Marilynille itselleen! Jack Lemmon ja Tony Curtis pakenevat gangstereita etelän lomakeitaaseen soluttautumalla naisorkesterin riveihin. Mekkoon pukeutuminen synnyttää mehevän marxveljesmäisiä kommelluksia sekä hauskan hämmentäviä hetkiä hemaisevan ukulele-solistin, Sugar Kanen, seurassa. Sokerisen makea Marilyn leijuu elokuvan läpi kuin hedonistisessa pilvessä.
Jos Marilynin yhteistyö Laurence Olivierin kanssa oli vaikeaa, yhtään yksinkertaisempaa se ei ollut ranskalaistähti Yves Montandin kanssa. George Cukorin mestarin ote lipsuu Lemmenloukussa (Let's Make Love, 1960), joka kertoo off-Broadway-revyystä ja eritoten sen vaaleasta naistähdestä kiinnostuvasta miljonääristä. Montand on väärässä roolissa elokuvassa, jonka miespääosaan kaavailtiin alun perin Gregory Peckiä. Marilyn itse viehättää hämmästyttävällä luonnollisuudellaan; kuuluisaan jumpperiin pukeutuneesta Amanda Dellistä ei voi olla pitämättä.
Sopeutumattomat (1961) oli lyyrinen joutsenlaulu kahdelle valkokankaan legendalle, 35-vuotiaalle Marilynille ja 59-vuotiaalle Clark Gablelle. John Hustonin ohjaaman ja Arthur Millerin tähtivaimolleen kirjoittaman draaman ytimessä on ex-strippari Roslyn (Monroe), joka saapuu Nevadan Renoon pika-avioeron toivossa. Renossa hän tutustuu leskimies Guidoon (Eli Wallach), rodeoratsastaja-Perceen (Montgomery Clift) sekä vanhaan karjapaimeneen, Gayhin (Gable). Gayn kanssa suhteen alkanut Roslyn seuraa elämän kolhimia miehiä villihevosten metsästykseen, jonka päätöksessä on suuren sovituksen tuntua.

Lähettänyt Lewis klo 16:57 |